tiistai 28. joulukuuta 2010

Leikkikaverit

Doni ja Harri ovat syksyn ja talven mittaan kehittäneet suhdettaan hitaasti lämmitellen ja toisiaan tutkiskellen. Donin pentumainen riehakkuus ja Harrin jämpti maalaisote elämään eivät ole aina kohdanneet toisiaan, mutta onneksi kummatkin ovat tällöin vain luovuttaneet ja jättäneet toisensa omiin oloihinsa. Silloin tällöin pojat ovat kuitenkin kissatapelleet ja harjoitelleet painia yhteisen sävelen löytämiseksi, mutta koviin otteisiin ei ole vielä tartuttu ainakaan meidän nähden.

Painiotteiden alkeet.
Harrin mielestä painitunti alkaisi olla jo ohi tämän kerran osalta.


Onnistuneen kissatappeluharjoittelun tulos on kaksi tyytyväistä pojankloppia.

Donin lyhyt historia satelliittikissana

Joulu on kunnialla ohitettu, ja viimein löytyy taas aikaa päivittää karvapallojemme kuulumisia! Paljon onkin sitten marraskuun tapahtunut.

Harri venytti läheisyydensietokykyään kun satelliittipää änkäsi koko ajan vierelle.

Marraskuun lopussa Doni joutui kokemaan toipilaselämää kastraattisarjaan siirtymisen vuoksi: piilokivesoperaation vuoksi leikkaushaavoja oli kaksi ja toinen haavoista useamman sentin mittainen. Niinpä pojalle kiedottiin muovinen tötterö päähän, ja viikon ajan kotiamme luotasi Doni- sateelliittikissa. Särkylääkkeiden ansiosta eivät haavat tuntuneet Donia kuitenkaan haittaavaan. Sensijaan sateelliittipään törmäilyt oven karmeihin ja tuolinjalkoihin aiheuttivat ajoittaista turhautumista kaikissa, eikä varmasti vähiten pikku kissaherrassa itsessään. Onneksi viikon päästä kaikki oli jo mallillaan ja Doni toipui koko operaatiosta hienosti.

Satelliittikissa ja verkko-avaruuspuku.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

maanantai 1. marraskuuta 2010

Zooplussan parhaat palat

Zooplus toi tällä kertaa Donille liudan ruokaa sekä hiekoitustarvikkeita Cat's Best Natural Gold-tehopellettien muodossa. Poikien mielestä parasta kuitenkin on pahvilaatikko, ja sitä onkin sitten mukava riipiä palasiksi ja vaania laatikon uumenissa.

 Donin mielestä laatikossa painiminen olisi mukavaa..

..mutta ilmeestä päätellen Harri ei ole aivan samaa mieltä.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Superlelut

Harri ja kalkkunankoivet


Isännän Hulluilta päiviltä hankittu valeriaana-hiiri huumasi Harrin täysin. Kissanminttu ei Harriin vaikuta mitenkään, mutta tämä ihmehiiri sai oletetusti aikaan samanlaisen reaktion, kun kissanminttu joillakin: Harri puski ja kuolasi ja nakerti ja pyöri ja kehräsi hiiren päällä niin tokkuraisen oloisena, että viimein hiiri piti henkilökunnan toimesta ottaa takavarikkoon hetkeksi.

Doni sen sijaan on kiintynyt pitkään naru-huiskaansa ja kantaa sitä nyt hampaissaan joka paikkaan. Useammin kuin kerran päivässä poika kantaa narun jalkojen juureen ja alkaa nurista vaativasti; leikitä minua heti! Erityisesti iltaisin naru pitää kantaa sänkyyn, jotta henkilökunta voi hetken leikittää sillä ennen kun onnellinen, puriseva norskinpoika saattaa kellahtaa tyytyväisenä nukkumaan sen päälle.

Donikin yritti selvittää, mikä siinä hiiressä nyt on niin ihmeellistä.

tiistai 5. lokakuuta 2010

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ajatuksia Donista ja Harrista x 10

Doni
- Joku viisas: "Vaihtanut aivonsa söpöyteen ja alati iloiseen luonteeseen ja korkeaan kurinaan."
- Kutsuva ääni: Harrii, Harrii.. Doni: KrurrrNIU! Ja Doni tapsuttelee heti paikalle.
- Urpo. Eli tyypillinen norski/mettis?
- Emäntä: Doni EI. Doni:Purr purr purr kurniuuu! *puskentaa*
- Doni: "Yök, mitä kamalaa eläimen raatoa sinä minulle tarjoat! Laita nyt vaan sitä purkista tulevaa prosessoitua oikeaa ruokaa minulle!"
- Vessafani ja hieman erikoisia käsityksiä siisteydestä mm. kissanhiekka-astia on paras nukkumapaikka.
- Ei pelkää tai inhoa vettä.
- Kaikki on tarkoitettu leikkimiseen. Etenkin Harri ja peiton alla liikkuvat varpaat.
- Yksinäistä kehräystä kuuluu keskellä yötä jostain pimeästä.
- Viaton hölmö, söpö ja pörheä.

BONUS: Kaikkialle pitää aina juosta, kipittää, tai hympytellä. Mieluiten nopeammin.

Harri
- Möhkäle, mytty, murikka, pihatonttu.
- Verbaalinen kun haluaa jotain, eli kun pitäisi päästä ulos tai saada ruokaa.
- Suomalainen pyhä piha-bobtail.
- Suuret huolestuneet silmät, joilla on tehokkaampaa kerjätä ruokaa.
- Zeniläisen tyyni, "ihan sama"-asenne, ei hätkähdä kai mistään.
- Häntä on tarkoitettu puolta pienemmälle kropalle. Tai toistepäin.
- Ihmeellinen nariseva kissa.
- Pohjattoman ahne. Tekee mitä vaan ruoan eteen, esimerkiksi hölmöjä koirakäskyjä (istu, maahan, kylki jne).
- Oppinut jostain ninjakoulusta uskomattomia keinoja ruoan varastamiseksi.
- Loistava isoveli. Ei suutu ikinä, pinna on tämän talouden pisin. Silti leikkii myös päivittäin pennun kanssa.

BONUS: Harria ei saa juoksemaan kuin vessahätä. Tassut näyttävät painavan sen 100 kg.

Harri ja Doni. Kummatkin elementissään.

torstai 30. syyskuuta 2010

Ulkoilemassa jälleen

Ulkoilu on edelleen pop, ja vaikka ilmat viilenevätkin niin pojat jaksavat edelleen kitistä pihalle. Tällä kertaa Doni pääsi lenkkeilemään ilman Harria.

 Kaverikoiran äkkiliikkeet välillä jännittivät..

Tämä lienee se metsäkissa? (ja kuiva ruohonkorsi suussa..)

Kuva viime ulkoilulta, Harri näyttää harvinaisen älykkäältä tuijottaessaan lintua.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Syylliset

Niin. Tässä on syy siihen, miksi kissanhiekkaa löytyy suunnilleen joka ikisestä kolosta talossa. Karvatassujen vuoksi henkilökunta hankki myös rikkaimurin.

Ovat ne loputkin anturat jossain siellä karvan peitossa..

Joku voisi nyt sanoa, että kikkeliskokkelis, mitäs läksit! Henkilökunta suhtautuu kuitenkin karvakoipeen huumorilla.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Äärimmäisen klassinen hiekkaongelma

Henkilökunta on tässä tovin kokeillut erilaisia kissanhiekkatyyppejä ja – merkkejä. Olimme kokeilleet erilaisia ruokakauppojen savipohjaisia hiekkoja laihoin tuloksin, sillä henkilökunta ei erityisemmin pitänyt parin viikon välein tapahtuvasta painavan hiekkasäkin raahaamisesta. Tämän jälkeen kokeilimme puupellettejä, mutta koska henkilökunnalta uupui hiekka-astiasta ritilä, muuttuivat kostuneet pelletit nopeasti sahanpurumaiseksi mössöksi. Pellettien hajunsitomiskykykään ei ollut paras mahdollinen. Siispä seuraavaa hiekkaa testaamaan.

Hetken mielijohteesta päädyimme ostamaan perus-Cassiusta, joka oli suuri virhe. Hajut hiekka kyllä peitti hyvin, mutta tämäkin kesti armottoman vähän aikaa ollakseen suhteessa melko kallis.

Ennen Donin tuloa olimme olleet tyytyväisiä Öko Plussaan sen erinomaisen hinta-laatusuhteen puolesta. Öko-rakeet tarttuivat kuitenkin pennun runsaskarvaiseen tassunpohjaan kiinni kuin takiaiset ja kantautuivat ympäri taloa. Hiekka-ongelma oli taas edessä.

Ystävämme, joilla on myös kissa, suosittelivat Extreme Classicia. Päätimme kokeilla, ja pian Zooplus-lähetyksen saavuttua iskimme hiekat astiaan. Tuoksuja rakastavana kissana Doni oli kärppänä paikalla seuraamassa operaatiota, ja alkoikin välittömästi kuopia ja kaivella hiekkaa ekstaattisesti! Henkilökunta joutui raahaamaan innokkaan kaivelijan pois astialta siinä vaiheessa, kun pentu oli saanut keottua muhkean kasan hiekkaa astian ulkopuolelle. Henkilökunnalla oli toisinaan vaikeuksia saada astiaa siivottua ”osallistuvan” pennun tunkiessa jatkuvasti nuuhkimaan hiekkaa! Hiekka oli mikrorakeen tyyppistä pientä murua, ja silmin huomaamatonta. Miinusta tulee nipottavan henkilökunnan mielestä savipohjaisuudesta, sillä yritämme suosia biologisia hiekkoja. Myöskään kasojen jemmaaminen pusseihin ei saa henkilökuntaa niin ikään hyppimään innosta.

Kissojen orjat alkoivat olla jo melko epätoivoisia sodassa hiekanmuruja vastaan, kunnes törmäsimme eräällä foorumilla Nature Golden-hiekkaan. Tämän pitäisi olla erityisesti soveltuvaista pitkäkarvaisille kissoille, sillä pienten pellettien luvattiin olevan sen verran painavia, etteivät kulkeutuisi kaikkialle tassunpohjassa niin kuin Öko. Hiekka on myös puupohjaista ja wc:stä alas vedettävissä, joten henkilökunta päätti yrittää. Kulutamme kuitenkin Extremet ensin loppuun ja katsomme sen jälkeen miten käy!

 Ei ollut aiheeseen sopivaa kuvaa, joten tässä perus-Harri esittelemässä kaulansa pelastusrengasta.

torstai 2. syyskuuta 2010

Iso pieni kissa ja nirsoilua

Doni täyttää jo pian 21 viikkoa, ja henkilökunta jaksaa ihmetellä pojan kasvuvauhtia. Oli kyllä tiedossa, että kissanpennut kasvavat nopeasti, mutta kun vaaka näytti 20 viikon kohdalla jo 3,2kg, ei liene tarpeen miettiä mihin kaikki penturuoka on kadonnut. Doni sanoikin, että pitäähän viikinkissojen jälkeläisen olla sentään viikinkirottia isompia!

Pentu jaksaa edelleen nirsoilla mössöruoan kanssa. Henkilökunta joutuu turvautumaan epätoivoisiin kikkoihin saadakseen märkäruoan uppoamaan:merkkien ja makujen vaihtelua, mikrolämmitystä ja jopa kädestä syöttöä on kokeiltu. Kaikenlaiset merenelävät lämmitettynä(!) näyttävät uppoavan pienissä määrissä, mutta ensisijaisesti pentu söisi mieluiten raksuja. Mössön tuputtaminen on kuulemma suuri vääryys, sillä Donin mielestä hänen juomisessaan ei ole mitään vikaa. Henkilökunnalla ei ole kuitenkaan suunnitelmissa vähentää mössön tarjoamista, joten Harrilla tulee vast'edeskin olemaan varastettavaa.

Penska alkaa jo näyttää etäisesti kissalta.

lauantai 21. elokuuta 2010

Harri ja rakas ruoka

Isäntäväki on kahtena viime viikkona katsellut ymmyrkäisenä Donin syömisiä. Pentu on nimittäin oppinut nirsoilun jalon taidon, ja söisi mieluiten vain raksuja. Erityisesti kokeeksi ostettu Royal Caninin Maine Coon-penturaksu uppoaa kuin häkä. Penskan pettymykseksi isäntäväki kuitenkin on itsepintaisesti jatkanut mössöruoan tarjoamista silläkin uhalla, että puolet kiposta päätyisikin Harrin vatsaan. Doni on ilmeisesti tehnyt jonkinmoisen sopimuksen Lordin kanssa, sillä aina kun mössökupilta on hienovaraisesti käyty kohteliaisuussyistä lipaisemassa hieman makua, on Harri "vaivihkaisesti" hivuttautunut jo ruokakupin lähettyville. 

Harrin epäonneksi isäntäväki pitää kuitenkin pojan kaukana energiapitoisista pennun ruoista, sillä Harrin paino on saavuttanut kriittisen kuuden kilon massan. Pennun tulon jälkeen ilmaantunut röllön alku vatsan alla kielii hienovaraisen painonpudotuksen olevan paikallaan.

Harrin mielestä moinen painontarkkailu on hullun hommaa, ja Lordi onkin kaikin keinoin yrittänyt varastaa Donin mössön-ja raksunjämiä. Parhaimmillaan olemme huomanneet, että Harri on jättänyt omat mössönsä syömättä, ja siirtynyt kyttäämään takavasemmalta pennun ruokia. Kehotukseen poistua pennun ruokien lähettyviltä vastataan yleisimmin asianmukaisella mäkättämisellä ja sirkuttamisella. Isäntäväki ei kuitenkaan voi syyttää Harria ainakaan yrityksen puutteesta, sillä parhaimmillaan Harri on käynyt tiputtamassa korkealla keittiön syvennyksessä olevan mikron päältä raksukupin alas. Aamulla rikospaikalla oli jäljellä enää tyhjä ruokakuppi.

Onnistuneen ruokaninjauksen päätteeksi on mukava vähän levätä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Mr. XXL ja mr. XS vetivät Vänttiset ylle!

Kissojen henkilökunta löysi viimein ne paljon kuiskaillut valjaat grabbarien ulkoiluun. Harri kun kolmisen viikkoa sitten rikkoi jälleen omansa; tällä kertaa hihnan lukko katkesi, kun poika tempaisi itsensä irtipäässyttä koiraa karkuun ruusupuskan taakse.

Toissa viikolla olleesta Surokin näyttelystä palvelusväki bongasi Vänttisen valjaat, ja hieroi niistä kaupat. Harri-polo ei ole ihan keskiverron maalaiskissan mitoissa: aluksi ostamamme L-koon valjas (joka sekin on jo keskimääristä M-kokoa suurempi...) oli aivan auttamattoman pieni. Harrin pää ei mahtunut lenkistä sisään ei millään. Onneksi saimme myöhemmin postissa von Lorttensteinille kustomoidut XXL-kaulalenkin valjaat L-kokoisella rinnanympäryksellä. Lordi Harri kommentoi, että hän onkin jellona eikä mikään riukupoika!

Doni ei kommenttia onneksi ollut kuulemassa, hänkin kun sai omat norjalaisen metsäkissanpennun mitoilla tehdyn ulkoiluasustuksen: XS-valjas S-kaulalenkillä.


Pojat odottavat kärsimättömänä valjaiden testiajoa.

Harri, sankari jylhän murikan.

Valjaat saivat vetotestin heti kättelyynsä - mitä liene siellä rapi
si.

Testiryhmä kokeili valjaita myös maasto-olosuhteissa.

Valjas sai myös natustelutestin..


Tyypillinen tilanne:Harri tarkkailee zeniläisesti tilannetta ja löntystelee hitaasti eteenpäin, kun taas penska ottaa spurtteja palvelusväen kompuroidessa perässä.

tiistai 3. elokuuta 2010

Kill Arman..eikun Harri

Kuten edellisessä postauksessa ilmoitettiinkin, Doni on ottanut huolestuttavia vaikutteita isäntäväen televisionkatselusta. Penska on asettautunut näinä kuluneina viikkoina ihan kunnolla taloksi, ja sen seurauksena Harri on saanut höykyytystä niin ikään runsaalla tassulla. Donin lempipuuhaa yleisen lelujen paiskomisen lisäksi on Harrin "huomaamaton" vaaniminen, härnääminen ja kimppuun hyökkäily.

Donin mielestä paras aika höykyytykselle on juuri silloin, kun Harri yrittää epätoivoisesti ottaa kauneusunia tai tarkkailla ikkunalaudalla ohikulkevia ihmisiä. Harrin yleisin reaktio moiseen käytökseen on viileän väliinpitämätön käytös pentua kohtaan, joten D saa nupellella Harrin häntää melko vapaasti. Ymmärrettävästi Harrinkaan pinna ei ole loputon, ja silloin penska saakin kunnolla kyytiä! Donin onneksi Harri osaa kuitenkin olla kissoiksi pennun kanssa painiessaan, ja sille päälle sattuessaan provosoi pentua itse jahtaus-vaanimis-tassuläpsy-leikkiin.

 Se niistä kauneusunista.. 

Kuinka nyt tässä tilanteessa penskaa voisi olla huomaamatta?

Harrin etutassu-keräytys pitää vielä väistelyssäkin..

Pakko kai sitä on sitten vähän painia, jotta tuo rauhoittuisi!

Harrin kauneusunien TULOS:tour de Helsinki kera paksun pulloharjahännän!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Rasavillitys ja silmävaivat

Kissojen henkilökunta on ollut viimeaikoina kovin velttoa, kun heillä on ollut toipumista kaikenmaailman omista operaatioistaan. Muutama kuva on kuitenkin karvaisista sankareistakin ehditty näpätä. Harri joutui muuten myös toipujien joukkoon: lordille kun iski kumpaankin silmään silmätulehdukset. Varmaan tämä kuumuus, pöpökausi ja ahtaat silmä-nenäkäytävät tekivät taas tehtävänsä. Lordi kielsi kuitenkin kuvaamisen sairaana; tai ainakaan silloin, kun silmät ovat auki.

Lordi toipilas

Donia ei enää jaksa vain +25 asteen lämpötila hetkauttaa. Harrin ollessa enimmän osan ajasta sairaslomalla, Doni on laittanut vauhdissa parastaan.


Kertakaikkisen..


Hurjaa..


Saalistusta! (Huomaa ristissä olevat etujalat!)



Tapahtui toimintaperjantaina


Doni suunnittelee maailmanvalloitusta


Mammutti katsoo ikkunasta! Eiku, sehän onkin Doni.

Isäntä julkaisee lähipäivinä kuvakollaansinsa "Kill Harri". Erehdyimme katsomaan muutaman jakson Kill Arman- nimistä ohjelmaa, jossa herra Arman ottaa turpaan eri taistelulajien parhaimmistolta ympäri maailmaa. Unohdimme tyystin, että Doni on iässä jolloin ollaan herkiä vaikutteille, joten annoimme pojan vahingossa katsella ohjelmaa kanssamme. Tuloksena syntyi "Kill Harri".

Doni x nyrkkeilytassut


Doni x verikoeneulanterävät naskalihampaat

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Viikon varrelta..

Liian paljon hyviä kuvia, liian vähän aikaa. Kulunutta viikkoa ei ole varjostanut mikään, ja sehän se on ongelma ollutkin: sisälämpötilan keikkuessa päälle +30ºC alkaa kuumuus näkyä jo eläintenkin naamassa. Vähän on voipuneita turkiksenkantajia.


Harri-talja


Doni-semitalja

Ulkoilu on myös muodissa edelleen. Nyt kun pojat voivat jo oleilla istäntäväen huolestumatta yhdessä, on tuloksena seuraa-johtajaa- leikki (tämä pätee myös sisätiloihin!).


Suuri pieni puskapeto


HNGH! Ja profiili esiin!


Harri näyttää sille, että voisi itkeä onnesta tuon herkkupalan tähden!


Luin hiljattain uutisen, että koirat tuntevat kateutta. Tämän kuvan nähtyäni olen melko varma, että asia on samoin kissojenkin kohdalla.


Sitten vielä parhaita paloja, mm. Oktan visiitiltä!


Tunnelin päässä näkyy.. Doni!


Harrin silmät=O.o


Heidän välillään oli jäätä.


Suomen ensimmäinen Pyhä suomalainen bobtail- rotuinen kissa. Jäänee myös ainoaksi laatuaan, luokassa kun on vain yksi kastraatti.


Hyvin Huolestunut Doni.


Trikkikuva. Ei Harri oikeasti ole noin iso. Eihän..?


Ja viimein sokerina pohjalle: penska on kovin söpö, kun Harri on niin idoli.


Yy...


Kaa...


Koo! Uusi kaupunkikyttä on valmistunut!