torstai 8. heinäkuuta 2010

Koira ja sen kaverit

Eilen saimme mukavia vieraita grabbareitamme ajatellen: Donia neljä päivää nuorempi Okta-tyttö, paimensukuinen suomenlapinkoira, tuli antamaan kissoille piristymisen aihetta. Harri vanhana koirakonkarina ei ollut moksiskaan (jos nyt paria huutiläppäsyä alkuhötkyilyissä ei lasketa), mutta Donille kolme kertaa isompi, hyörivä tummakarvainen energiapakkaus oli äkkiseltään vähän liikaa.

Kissanpennusta voi irrota mielenkiintoisia ääniä. "Murina" muistuttaa lähinnä kiihdytysauton kaasupolkimen liian voimallista potkaisemista, ja välillä kuultu sähähdys löysän autonrenkaan puhkeamista. Doni onkin siis kotoisin autopiireistä?

Doni oli loppupelistä kuitenkin urhea veikkonen. Muutaman tunnin päästä sopiva välimatka stalkkaamiseen oli kutistunut jo tälle etäisyydelle:


Doni ja Okta (ja kameran päivämääräasetukset melkein kohdallaan..)

Okta-parka olisi vain kovin halunnut leikkiä kisujen kanssa, mutta Harri oli lähinnä välinpitämätön löysä "minä-nukun-nyt-keskellä-lattiaa" -oma itsensä, ja Doni taas.. Noh, onneksi Okta sai sentään pöllittyä Harrilta herkun sen naaman edestä ja riepotella pitkulaista rottapehmoa sydämensä kyllyydestä.

Lopuksi käytiin koko konkkaronkka pihalla kävelemässä. Harrin mielestä sää oli liian kuuma, joten herra Mooses löntysteli viimeisenä kiireettömästi miten nyt jaksoi. Sen sijaan Doni olikin yhtäkkiä Oktan paras kaveri, ainakin mitä tuli perässä juoksemiseen. Siinä meillä varsinaiset reippailija-ipanat!

1 kommentti: