maanantai 31. joulukuuta 2012

2013!

Karvapallolan väki toivottaa pehmotassuista ja karvakorvaista uutta vuotta!




Pojat "tarkkana" kuuntelemassa rakettien pauketta. Onneksi eivät liikoja stressaa!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Jouluhulinaa

Jouluntienoo on pitänyt sisällään tyypilliseen tapaan hulinaa ja huisketta Karvapallolassa. Tänäkin jouluna pojat pakattiin kantokoppiin ja istutettiin armoitetun VR:n lemmikkivaunun kyytiin kohti Kuopiota. Maakuntamatkailu kestää torstaihin asti, jolloin alkaa matka takaisin kohti uusia sekoiluja kotikolossa.

Koska Doni oli "hieman" venähtänyt sitten viime joulun ( ... ), päätti henkilöstö spagettikäsivarsiaan säästelläkseen hankkia uuden olkahihnallisen Sturdi-kantokassin. Valmistajan mukaan isoin XL-koko olisi sopivin koko isoille kissoille, joten se laitettiin tulemaan paria viikkoa ennen lähtöä menevään Zooplus-tilaukseen. XL-kokoisessa kassissa voisi kuljettaa turvallisesti maksimissaan 22,5 kg:n painoisen lemmikin, joten yksi Doni mahtuisi siihen oikein hyvin. ;-) Vaikka L-kokoisen laukun maksimipainorajoitus (18 kg) olisi ollut sopiva, niin palautteiden perusteella isompi koko olisi kuitenkin pitkälle metsäkissalle sopivin koko.

Kassi saapui yhdessä mössöruoan kanssa paria päivää ennen lähtöä. Kassissa tuli mukana kokoamisohje telttakeppeineen, alusineen ja patjoineen. Kahteen pekkaan sitä saatiin ähertää, että kassi saatiin koottua ja lopulta laitettiin olohuoneen lattialle keräämään hajuja.

 
 Uuden kassin testiajoa..

 ...kuitenkin vanha Harrille jätetty pienempi koppa olikin yhtäkkiä paljon parempi.

Doni oli tikkana paikalla tunkemassa kassiin, kun taas Harrin reaktio kantokoppien esillelaittamiseen oli sängyn alle livahtaminen. Harri sanoi, että henkilöstö voisi mennä sille omituiselle mahanhierojalle, joka lopuksi tuikkaa piikkiä takalistoon, ihan keskenään ilman häntä. Sinne häntä kuitenkin oltaisiin taas kuskaamassa. Sama reaktio puski päälle lähtöaamuna, kun henkilöstöllä meinasi olla jo kiire ja Harrikin olisi vielä tungettava survottava saatava koppaan. Mitkään houkuttelut tai maanittelut eivät auttaneet, joten herra piti töniä vieraspatjalla pois sängyn alta. Onneksi sitten ulkona herra kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja tutki maisemia (lähes) ääneti.

Uudessa Sturdi-kopassa Donia oli huomattavasti mukavampi kantaa kuin aiemmassa kovamuovihärpäkkeessä. Paksu ja pehmustettu olkahihna tasasi painoa mukavasti, eivätkä kädet olleet juuri yhtään spagetilla juna-asemalle päästyämme. Kurkistusikkunat katossa ja päädyssä ovat käteviä, samoin kassin vetoketjullinen tavarasäilö. Hyvältä hankinnalta vaikuttaa ainakin tähän mennessä!

Junassa Harrilla onkin sitten ihan eri ääni kellossa. Herra on tottunut jo pienestä pennusta pitäen matkustamiseen, ja matka taittuu junassa valjaissa henkilöstön sylissä leväten. Doni on matkalla varautuneempi ja matkustaa kassissa, välillä D:kin tosin saattaa käydä vilkaisemassa tilannetta kopan ulkopuolella. Molempien poikien, kuten henkilöstönkin, junamatka menee siis lähinnä torkkuen.

Kouvolan kyttä

Joulu on sujunut kaiken kaikkiaan leppoisasti, ja pojillakin näyttäisi olleen mukavaa. On painittu, kaadettu naulakko ja rutattu mattoja. Varsin mallikas kissan joulu, siis!

Fiksu (...) ja filmaattinen D.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Negatiivinen!

Toissapäivänä tuli eläinlääkäriltä iloinen tieto:uusittu giardia-näyte oli viimeinkin negatiivinen! Kahteen pekkaan tehty jynssäys teki siis tehtävänsä, ja toivon mukaan tuota alkuELIÖTÄ ei tarvitse enää katsella (tai kuvitella katselevansa) sitä kiemurtelemassa suolistossa. Harri-pololla on ollut vatsa vielä sillöin tällöin löysänä, mutta se on kuuleman mukaan tavallista toipilaana, sillä se pirulainen on suolenpätkissä asustellessaan tuhonnut suolen pintaa, jolloin ns.tuotos voi olla vielä jonkin aikaa löysähköä. Pääasia on kuitenkin se, että sitä eliötä ei enää tässä talossa pyöri ja kissanpojat (lähinnä Harri) pääsevät toipumaan.

Sen kunniaksi isäntä kuskasi Donia ulkoilemaan rapsakassa -10 asteen pakkassäässä. Parin u-käännös-yrityksen jälkeen herra kopattiin kainaloon ja kiikutettiin tylsästi talon nurkalle. Siitäkös se riemu repesikin:tämä urhea säänkestävä metsäkissa alkoi pitää sellaista mölyä, että herkempi voisi luulla siellä nyt päätä irrotettavan. Pikaisen itkun jälkeen otettiin jalat alle ja kipitettiin pikapikaa takaisin ulko-ovelle ja sisälle. Raput ylös 5.kerrokseen juostiin niin nopeasti, että isäntäkään ei meinannut pysyä perässä. Että sellainen karski Norjan vuonoissa karaistunut tyyppi meillä. ;-)

Äkkiä sisälle!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kakkakuriiri osa 2

Eilen henkilöstö sai jälleen toimia kakkakuriirina, kun poikien tuotoksia vietiin eläinlääkärille analysoitavaksi. Tänään tai huomenna pitäisi tulla giardia-tulos, toivon mukaan negatiivinen.

Illalla seniili-Harrillekin iski joku herkkiskohtaus, ja henkilöstö heti paikalla räpsimässä kuvia:


Harvoin näkee Harria yhtä tyytyväisen oloisena. Mistä lie mössöruoasta nähnyt juuri unia..

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Voihan..

No niin, pitihän se arvata. Henkilöstön kloriittipesut eivät siis jääneet ainutkertaiseksi tapahtumaksi, sillä positiivinen giardiatuloshan se sieltä napsahti. Männä maanantaina siis putsattiin ja nuohottiin kahteen pekkaan koko kämppä niin hyvin kuin mahdollista, ja viimeiset Axilurit survottiin kuonoihin eilen. Ensi viikolla alkaa jälleen kakkojen kerääminen näytepurkkiin ja tällä kertaa tuloksen soisi jo olevan negatiivinen.

Onneksi tästä kymmenen päivän tabletinsyöttämisestä on löydettävissä myös huumoria. Molemmat pojat mutustavat onneksi tabletit varsin hyvin: Harri Easypill-tahnan kanssa ja Doni kaapataan syliin tabletinantoa varten kesken syönnin, jolloin tabletin anto menee sukkelaan kehrätessä. Doni on siis pennusta pitäen kehrännyt syödessään, ihme tapa sekin..

EasyPill-tahnaa myydään apteekeissa käyttö-ohjeet sisältävissä minigrip-pusseissa. Nämä suomenkieliset ohjeet sisälsivät ainakin henkilöstön mielestä tahatonta huumoria.. Tai sitten kissojen huoltojoukoilla on vain hämmentävä huumorintaju:


 

Kissan suun mukaan mitoitettu pala taitetaan siis tangosta ja tarjotaan kissalle. Ok. Mutta, miksi tuon lauseen "anna kissan syödä se pakottamatta" perässä on kaksi pistettä? Aivan kuin siinä vihjattaisiin hieman epäillen, että joo joo, voithan sinä yrittää antaa kissan syödä sitä pakottamatta, mutta..

Kirjoittajan ABC ilmoittaa, että pisteitä lauseen perässä käytetään niissä tapauksissa, joissa "jätetään lukijan pääteltäväksi, mitä kyseisessä kohdassa voisi tapahtua. Lukija voi itse jatkaa mielikuvituksensa varassa ja kuvitella jatkon."

No, onneksi se jatko menee meillä aina hyvin, sillä Harri rakastaa huijaustahnaa. Henkilöstö syöttää pillerit Harrille aina tahnaan upotettuna siitä huolimatta, että tahnassa on ns.antioksidantteja, jotka yleensä ovat kiertoilmaus BHA:lle ja BHT:lle. BHA ja BHT ovat synteettisiä hapettumisenestoaineita, joilla pyritään estämään rasvan härskiintyminen. Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA ilmoittaa nämä lisäaineet mahdollisesti yliherkkyysoireita aiheuttaviksi ja niputtaa ne yhteen atsovärien ja arominvahventeiden kanssa. Luonnollisia säilöntäaineitakin olisi tarjolla, mutta nämä keinotekoiset tulevat valmistajalle paljon halvemmiksi ja siksi monet lemmikinruoat sisältävät niitä. Onneksi tuon tahnan syöttäminen on kuitenkin vain väliaikainen vaihe.

Mutta, katsotaanpas sitten se havainnollistava kuvasarja vielä kun oikein kehotetaan:


Tuo tahna näyttää kuvassa ihan perunalta.. Ja mikä on tuo käsi?? Näyttää ennemminkin haravalta..

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kakkakuriiri

Noniin! Nyt on kolme päivää kerätty pyykkipoika nenässä poikien kakkoja ja näyte lähti juuri henkilöstönpuolikkaan matkaan eläinlääkärille. Siellä se joku polo kohta poikien kakkoja nuuskii mikroskoopilla.. Toivon todella, todella kovasti, että tulos olisi negatiivinen, tätä siivousrumbaa ei mielellään uusisi.

Kraapimapuun raatokin otti vähän hittiä pesussa, tolppa on nyt entistä raihnaisempi kun pesusta kuivunut pohjalevy meni ja käpristyi. Jo muutenkin raihnainen puu on nyt sitten vielä Pisan vinon tornin tyyppinen huojuva rakennelma. Mahtavaa.. Ei kun uutta (vähän kestävämpää) tolppaa tilaukseen, siis.

 Kuin kaksi marjaa - Tupuhupulupu-sudenpentuhattu ja Doni.

Donin talvikarvakin on alkanut kasvaa. Häntä näyttää nyt ihan onnettomalta, kun tyvi on vielä kesäkarvassa ja hännänpää on talvipaksuinen. No, kyllä se sieltä vielä tuuhenee!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kurpitsajuhlaa!

Täällä on kämppä vielä ihan hyrskyn myrskyn giardia-siivouksien jäljiltä (ja tulee olemaankin hetken ennen kuin negatiivinen testitulos on saatu), mutta tärkeintä on, että Harri juo ja syökin lähes normaalisti. Axilur-kuuri vei molemmilta pojilta ruokahaluja, joten mukava huomata että molemmat syövät kupit tyhjiksi.

Lauantaista lähtien keräillään kakkoja ( !! ) kolmen päivän ajan ja kiikutetaan labraan toivottavasti negatiivisen tuloksen saamiseksi. Pidetään peukkuja!

"Jaa, että taas tämmöistä.."

Hyytävää halloweeniä toivottavat Karvapallolan jengi!

torstai 25. lokakuuta 2012

Toipilas nahkamaha

Täällä toivutaan hyvää vauhtia giardiasta. Sen sai henkilöstö tuta keskellä yötä, kun Harri yhytettiin tiskipöydältä napostelemasta lääkekassista Easypill-huijaustahnaa napaansa. Toissapäivänä H myös leikki ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, ja Doninkin kanssa on jo painittu.

H oli nukkumassa ihan rauhakseen..

 ..ja heti tullaan häsläämään kameroiden ja kissakavereiden kanssa!

Hieno ayshire-vasikan tapainen nahkapinta sekä mahassa että kanyylitippa-jalassa!


 
"Kyllä kyrsii sairastaa."

perjantai 19. lokakuuta 2012

Toipilas

Harri pääsi pikaisesti yllättävälle eläinlääkärivisiitille, kun jo pari päivää kestänyt vaisunoloinen käytös muuttui sängyn alle vetäytymiseksi ja syömättömyydeksi. Niinpä torstai-aamuna 8.00 henkilöstö kiikutti Harria Kamppiin kissaklinikka Felinaan selvittämään outoa käytöstä. Oireet olivat kaikkinensa hyvin vaihtelevat: syömättömyyden ja apatian lisäksi H ei mielellään juoksennellut tai hypännyt alas raapimapuulta, ja silloinkin hypyn tai juoksupyrähdyksen jälkeen herra käpertyi pieneksi mytyksi. Hiekka-astialla kuitenkin asioitiin normaalisti.

Voisikohan Harrin silmät levitä enää yhtään suuremmiksi kuin tässä vastaanottokuvassa?

Tutkimuspöydällä lääkäri sai maaniteltua Harrin tulemaan jo puoliksi itse ulos kantokopastaan, mutta vilkaistessaan ympäristöä päätti herra peruuttaa kuitenkin takaisin. "Ei taas täällä!"

Päällisin puolin herrasta ei löytynyt mitään käytöksen selittävää vaivaa (paitsi vasemman kulmahampaan plakki-ja hammaskivilöydökset), joten nukutuspiikin kautta Harri passitettiin lisätutkimuksiin. Kierros meni verikoe-pissanäyte-hammaspöytä-röntgen-akselin lävitse, ja henkilöstö sai kehoitteen tulla muutaman tunnin päästä noutamaan herraa. Reilun tunnin kuluttua tuli kuitenkin klinikalta puhelu, että Harri oli erittäin kuivunut, ja joutuu jäämään tippaan vielä pidemmäksi aikaa. Lisäksi henkilöstö kutsuttiin kuulemaan lisätietoja jatkotoimenpiteistä.

Klinikalle saavuttuamme saimme käteemme 12-sivuisen(!) epikriisin, josta selvisi pojalla olevan giardia-infektio. Kaiken kukkuraksi pöpö oli aiheuttanut Harrille kuivumisen lisäksi anemiaa. Henkilöstö kutsuttiinkin toimenpidehuoneeseen keskustelemaan ja ihmettelemään diagnoosia lääkärin kanssa. Giardia on voinut olla Harrilla jo ties kuinka kauan, sillä tavanomainen kolmen päivän Axilur-kuuri ei tehoa giardiaan, vaan kuurin pitää olla 7-10 päivän mittainen! Tänä kesänä herra ei ole saanut kiinni myyriä, joten pöpö on voinut muhia polon suolistossa jo vuoden päivät, ja vasta nyt aiheuttaa konkreettisia oireita.

Vaikka pöpö onkin teoreetteisesti zoonoottinen, ei riskiä ihmisiin päin tarttumisesta pitäisi olla, sillä kissan/koiran/jyrsijän ja ihmisen giardia-kannat ovat erilaiset. Doni pääsee kuitenkin myös kymmenen päivän Axilur-kuurille, jonka jälkeen viidentenä hoitopäivänä koko kämppä putsataan lattiasta kattoon hypokloriitilla ja vaatteet pestään 60asteessa. Tekemistä siis riittää! Tästä parin päivän päästä Harrin kakkanäyte toimitetaan jälleen Felinaan giardia-pöpön häviämisen varmistamiseksi.

Liki kymmenen tunnin lääkärikeikan jälkeen Harria kuskattiin kohti kotia, ja sen verran pöllyissä poika oli, että kopasta päästyään puski Donia ja kaappia. Easypill-huijaustahnalla voideltun Axilurin ja Hill'sin i/d-vatsaruoan jälkeen H paineli nukkumaan - ja hyvin näytti uni maittavankin toipilaalle.

"Mitään en oo ottanu!"

 
Kieli ulkona..

Toipilas, lääkesetti ja eväät

Aamulla pahin pölly oli jo haihtunut, ja pupillitkin olivat jo normaalit. Ruokakin maistui ihan ok-ruokahalulla. Lääkkeinä pojalle on 500mg Axilur puolikas tabletti kerran päivässä 10pv ajan (sama Donille!), 1ml Florentero-maitohappobakteeritahnaa 1xvrk kuuri loppuun ja tarpeen mukaan pahoinvointilääkkeenä Cerenia 1/4 tablettia 1xvrk. Lisäksi suolistoystävällistä ruokaa H saa popsia muutaman viikon ajan.

Vaikka H sai jälleen kerran säikäytettyä henkilöstön kipuilemalla, niin kuitenkin tosi hyvä että syy paljastui "vain" giardiaksi, eikä miksikään sen vakavammaksi. Doni on keksinyt kaikenlaista askarreltavaa Harrin toipilasaikana, ja toivottavasti henkilökunnan hermojenkin puolesta Harri toipuu painikuntoon mahdollisimman pikaisesti! :-)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Leluarvostelu: Best Friend Brainy

Isäntä huomasi Itä-Suomen-visiitillään markettien lemmikkihyllyssä möllöttävän älylelun, ja alhainen hinta houkutti heräteostoksille. Pojille kuskattiin siis tuliaisina Best Friendin "Brainy"-älyrulla. Kiekon alla on siis naminmentäviä koloja, ja kiekkoa kääntämällä namit voidaan käpältää/nuoleksia/muilla tavoilla onkia suuhun. Luunmuotoiset reiät auttavat pöljemmänkin haistamaan piilotetut namit. Vaikka tuote onkin suunniteltu etupäässä koirille, sopii se ainakin henkilökunnan puolesta myös kissoille kevyen pyöriteltävyytensä puolesta.




Yllättäen Doni oli ensimmäisenä onkimassa raksuja Harrin tarkkaillessa operaatiota vierestä. Ja kah, Aivo-Doni saikin käännettyä kiekkoa ja käpällettyä pian kaikista koloista raksut ulos - samalla kehräten tyytyväisyydestä!

 Siellä niitä on!

Pahvirakenne vaikuttaa yllättävän kestävältä, mutta miinuspuolena on koloihin jäävät ikävät rasvatahrat. Onneksi alle 15€:n hinta kompensoi hieman, joten Donin arvio lelulle on neljä tassua viidestä.

torstai 27. syyskuuta 2012

Kaksi aivosolua löysi toisensa!

Doni oli touhuamassa tyypillisesti omiaan tässä eräänä iltana ja seuraili tiiviisti henkilökunnan lanka-askareita. Poika on ollut pikkupennusta alkaen aivan hulluna kaikkiin naruihin ja lankoihin, ja henkilökunnalla siinä narujen kanssa puuhatessaan oli työ ja tuska pitää Doni poissa naruja vetelemästä. Miksi kissa ei saa leikkiä just noilla naruilla, ja sitten joillain ihan tylsillä saa?? Tässä ei ole logiikkaa Donin mielestä!

No, siinä sitten lopeteltuamme laitoimme langat lipaston alimmalle hyllylle, ja henkilöstön toinen puolikas paineli jo pehkuihin. Juuri kun isäntä oli valumassa sekin lepäilemään, istutti Doni takamuksensa laatikoston eteen samalla tiiviisti tuijottaen, ja parilla haparoivalla tassun huitaisulla veti laatikon alimman tason auki! Jokainen Donin tavannut henkilö tietää, että herra ei ole (..vaiko sittenkään ei vaikuta olevan?!) ns. se terävin kynä penaalissa. Nyt herra kuitenkin oli selvästi päättänyt saada ne jemmatut lankarullat itselleen, ja heti laatikon avauksen jälkeen D iski hampaansa vyötettyyn korkkaamattomaan lankarullaan ja juoksi se suussaan eteiseen! Tästä koko episodista hämmennyksen ja epätoivon kourissa painiskeleva isäntä ei voinut kuin katsella vierestä villiä kerän takajalkatömpsyttelyä. Kun yhdestä kerästä oltiin saatu tarpeeksi, oli aika mennä pihistämään kerä jos toinenkin kaapista. Siinä vaiheessa isäntä sai ryhdistäydyttyä ja kerättyä kähvelletyt kerät takaisin kaappiin - tällä kertaa tiiviisti pussin sisään, josta niitä olisi vaikeampi kähveltää. ;--)

Tyytyväinen kähveltäjä.

..Tulos. Tästähän onkin hyvä alkaa neulomaan jo valmiiksi karvastettuja tumppuja!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Toiveikasta odotusta


Hieno ero pojilla katseen intensiivisydessä, kun henkilökunta pitelee raksukuppia kädessä.

Doni: "ai, ruokaa! ok."
Harri: "MJJGGHHHÄÄÄÄGLMGBL?!?"

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mysteerikasvin paluu!

Aiemmassa tekstissä hlökunta päivitteli Harrin outoa tapaa kuola-pusku-pissata kahdessa tietyssä paikassa ulkoilureitin varrella. Harri sai maaniteltua laiskan isäntä-emäntä-väen lähtemään jälleen pihalle, ja ei aikaakaan kun tienmutkassa SE tuli vastaan.

 Harri oli niin innoissaan Mysteerikasvin hajuista, että häntäkin meni pulloharjalle.

Rituaali toistui taas samana: (tälläkertaakuivuneita) lehtiä kuolattiin, pusku-kierittiin niissä, ja koko homman viimeisteli kuin-merkkaava-kolli-häntä-väristen-seisaallaanpissi lehtiä päin. Mitä ihmettä!


Aiemmat vihjeet Mysteerikasvista näyttäisivät paljastavan kasvin olevan vähemmän mystillisesti perus-syreeni, tarkemmin ottaen pihasyreeni. Ainakin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n mukaan mystillisen Syringa vulgaris-pensaan pitäisi olla myrkytön, mutta kaikesta huolimatta Harri nosteltiin tylysti pois maassa lojuvia lehtiä pureskelemasta, kun ei noista koristekasveista aina tiedä.

Goopeltaminen ei tuottanut juurikaan tulosta, miksi H menee pähkinöiksi syreenistä. Interwebsien syövereistä löytyi tapauksia, joissa sanottiin joidenkin kissojen pitävän syreenistä sen sisältämän valerianankaltaisen hajun vuoksi. Tästä ei kuitenkaan löytynyt sen enempää tietoa, joten goopellus vei itsensä umpikujaan. Vain Harri tietää, mikä niissä viehättää!

Alla vielä videotodiste kuolasessiosta.

perjantai 31. elokuuta 2012

Häpeilemätön

Harri on kyllä kerta kaikkiaan hävytön. Goisia nyt ketarat ojossa keskellä ruokapöytää!


Todistusaineistoa lisäksi videon muodossa.


Edit: Bloggerin videonupotus näyttää tahmaavan, joten video siirretty Vimeoon.

tiistai 28. elokuuta 2012

Herra Monttu, osa 273

Kärpänen oli eksynyt ikkunalasien väliin, ja Doni pääsi jälleen olemaan elementissään: toljottamaan monttu auki. "Onkohan ne kaikki metsäkissat yhtä vajukkeja kuin tämä meidän sankari?", tuumi isäntä hykerrellen samalla kun näpsi herrasta kuvia.

Kyllä siltä Donilta profiiliakin löytyy!

HNNGGHGH.. Kärpänen...

*Haukotus* Plääh, nyt se lähti!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kyttä


Tässä aamulla tuli sellainen tunne, että aivan kuin Harria tarkkailtaisiin...

maanantai 13. elokuuta 2012

Jännäulkoilu

Eilen henkilökunta koki Harria ulkoiluttaessaan tavallista jännemmän ulkoilureissun. Ensin H keksi roskakatoksen nurkalta äärimmäisen kiehtovalle haisevan puskan, ja aikansa siinä feisbuukkailtuaan heittäytyi herra varsin hurjaksi: herra alkoi valuttaa kuolaa, puskea kasvia ja kiehnätä kuin parastakin kissanminttu-valeriaana-pensasta. Hurjaa! Eräässä toisessakin paikassa ulkoilureitillä kasvaa tämä samanlainen mysteerikasvi, ja reaktio on herralla täsmälleen samanlainen. Yleensä rituaali päättyy seisaallaan pissaamiseen (!), joten siinä vaiheessa kun herra oli aikansa kuolannut kasvia kantoi henkilöstö julmasti kissan pois. Vääryys!

Kuola valuu..



Ei jännyys toki vielä siihen loppunut. Harri käveli pienen matkan läheiselle lammikolle, ja istutti takamuksensa kiveykselle vahtiin. Vastapuolella lampea kahisi joku, ja henkilöstö kyyristyi tarkkailemaan-viime vuonna lammessa oltiin bongattu vesimyyrä. Otus lähti uimaan suoraan Harria kohti, ja rantaviivalta nähtynä otus paljastui selväksi perus-rotaksi! Itsetuhoinen siimahäntä oli enää alle puolen metrin päässä Harrin suusta, joten henkilökunta päätti tomistellä säikäyttääkseen otuksen surman suusta. Rotta havahtuikin ja teki supernopean volttikäännöksen sukeltaen pikapikaa kohti vastapuolen rantatörmää.

Harrilta kesti hetki toipua kaikesta tästä jännityksestä, eikä sisälle oltaisi tahdottu millään. Heti tänään pitikin mennä samaan paikkaan kyttäämään, mutta tällä kertaa rottaa ei näkynyt. Liekö oppinut jotain. ;-)

torstai 9. elokuuta 2012

Kotopuuhissa jälleen

Skotlannista ollaan toivuttu ja kotiin palattu. Viikko menikin hurjan nopeasti omitoimimatkaillessa Edinburghin historiallisessa kaupungissa ja double deckereillä eestaas sahaillessa. Neljän Edissä vietetyn yön jälkeen suuntasimme parin tunnin päähän pohjoiseen ikivanhaan Stirlingiin, jossa oli käyty lukuisia mätkintöjä Engelsmanneja vastaan. Stirlingin linna oli kaikessa suuruudessaan hengästyttävän kaunis, vaikka historia sen takana onkin verinen. Säkkipillejä nähtiin ja kuultiin, eikä kilttimiehiltäkään voinut välttyä. Täydellinen matka siis, ja uusi reissu Skotteihin onkin jo suunnitelmissa.

Sillä välin koto-Helsingissä pojat olivat kissavahdin hellässä huomassa. Takaisin palatessa huomasimme, että Harri oli hieman, krhm, pontevoitunut. Ilmeisesti Harri oli huijannut sijaisruokkijaa vaatimalla hieman enemmän ruokaa, ja Harrin riipaisevan narin..siis maukunan tuntiessa sitä on näemmä hieman annettukin. ;-) No, onneksi tilanne ei kuitenkaan viikossa ole ehtinyt mennä toivottomaksi, ja Harri-herra saakin nyt enemmän mössöä ja vähän vähemmän raksua. ( Ja Harri siellä sohvan perällä on ihan hiljaa. Ei auta napinat. Joo joo, namejakaan ei tule. No, ehkä yhden voisi antaa.. )

Donikin oli kehittänyt suorastaan kakkaisen jäynän olemalla kakkapylly. Hoitaja-parka oli yrittänyt kuuleman mukaan pestä poikaa kuin vauvaa lavuaarissa, mutta aivan kaikki ei ollut peseytynyt herran takamuksesta. Ah, nämä pitkäkarvaisen kissan omistamisen onnenhetket.. Onneksi huumorilla siitäkin selvittiin, vaikka Doni-parka saattoikin olla hieman hämillään, kun herraa pestään kello kolmen aikaan yöllä!

Herra Kakkapylly

torstai 26. heinäkuuta 2012

Robottiötökän karvaketarat

Henkilöstö sai lahjuksena esteitä väistelevän robottimönkijäisen. Muurahaista jäljittelevä robo kipittää aina vain, ja esteen kohdatessaan vaihtaa kulkusuuntaa. Harria mokoma muovitörökki ei kauaa viihdyttänyt, mutta Doni oli (hlökunnan iloksi...) vale-ötökästä sitäkin kiinnostuneempi.





..Semmonen oli sen ötökän kohtalo. No, onneksi pohja on avattava, niin karvat voi nyppiä robottiketaran välistä ja jatkaa Donin viihdyttämistä!

Henkilökunta on torstai-illasta alkaen viikon hermolomalla Skotlannissa. Pojillakin on oma palvelija talossa koko viikon, miltä ruinata ekstraruokaa ja herkkuja! :-)

torstai 19. heinäkuuta 2012

7kg!

Vaaka näytti viimeisimmässä mittauksessa tasan 7,0kg, huh! Turkin pinta-alakin on varmaan lisääntynyt samaan tahtiin, ainakin jos kaikkialta löytyvästä karvasta voi niin päätellä. ;-)

Donin paino(ja koko) on toistaiseksi mysteeri, sillä Donin emo tai isä eivät olleet niitä isoimpia mettiksiä, mutta näin se välillä menee. Ainakaan herra ei ole plösö, sillä kylkiluut tuntuvat hyvin tunnustellessa, eikä rasvaa ole liiemmin vatsanseutuvilla.

Ai plösö? En ole! Minulla on vain raamit kohdallaan, niinhän se eläinlääkärikin sanoi!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Lötköt

"Kun Arska ikkunasta kurkistaa, niin metsäkissa lötköksi valahtaa." -vanha norjalainen sananlasku.

 

..Karvapallolassa kamppaillaan siis hellettä vastaan kera tuulettimin ja tuuletuksin. Harri sentään vielä pysyy noin metrin lattianrajasta (=pöydällä), kun taas Doni-raasu on pysytellyt tiiviisti sängyn tai sohvan alla, missä on edes hieman viileämpää. Doni ilmoittikin, että hän onkin oikesti vampyyri, ja että vain hellesäällä hänen todellinen päivät uinuva minänsä tulee ilmi. Siltä tuo on kyllä vaikuttanutkin, juuri tuossa yhdentoista pintaan otettiin päivän ensimmäiset rallit. Edes Harri ei ole pyytämässä ulos, kumma juttu..

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kissan karu elämä

Juhannus vietettiin tässä huushollissa ihan kotopuuhaillen ja Harrin narinaa kuunnellen. Tällä kertaa H:lla olikin erikois-syy napinaan, sillä postipoika toi Zooplussalta paketin..mössöruokaa!

 "Joo kuvaile vaan ihan rauhassa, ei kissalle kuitenkaan anneta.."

"..."

"Pliis anna vähä mössöö..?"

"No ei sitten. Voin mä kuitenkin tuijotella noita purkkeja.."