sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kutistuva raapimapuu


Donin ollessa vielä pentu hankittii taloon "kestävä" raapimapuu. Nyt kun Doni ei ole enää puolitoistakiloinen pennunrääpäle, on raapimapuukin alkanut osoittaa kulumisen merkkejä. Puu paitsi nitisee ja natisee, on se lisäksi käynyt Aivolle ( rakkaalla lapsella on monta nimeä.. ) auttamatta liian pieneksi. Kun Doni aiemmin mahtui hyvin keräytymään ylätasolle, nykyään reppana ei mahdu asettumaan paikalleen ilman että etutassut tai takamus valuisivat yli. Pikku-Doni oli pentuna niin ylpeä päästessään kipuamaan ylätasolle asti, että poika kyllä lepoilisi siellä mielellään. Pitänee hankkia uusi raapimapuu, missä ylätaso on erikoisleveä.. On se hankalaa olla iso poika!

5 kommenttia:

  1. Komia pikku-Doni! Juu, onhan se varmaan hiukka hankalaa saada itsensä mahdutettua pienenpienelle tasolle, mutta, kun lempipaikka on lempipaikka! Meidän pikkuprinsessa, puolivuotias, Tiitu, harrastaa ahtaisiin paikkoihin änkeämistä ja rakastaa loikoilla kiipeilypuun ylätasolla. Niin... ja lähettää Harrille ja Aivolle terkkuja! :o)

    VastaaPoista
  2. Missä on jatkettavista ruokapöydistä tai lastensängyistä tutut systeemit? Sellaiselle olisi näköjään tarvetta. :)

    VastaaPoista
  3. Pessi: kuulostaa tyypilliseltä kissalta! ;-) Pojat kiittävät terkuista!

    Mindy: Sellaiselle olisi tosiaankin tarvetta! Sitten Harrille voisi hankkia sivusuunnassa jatkettavan mallin, kun herran vatsanseutu tuppaa välillä levenemään. ;)

    VastaaPoista
  4. Poitsu on hiukka kasvanut siitä kun ekan kerran näin. :D

    VastaaPoista
  5. Nitinatinitinati kuuluu täällä ainakin ja köysi irtoo tosta yhdestä puusta... Vuosi oli tämän kaverin elinkaari.

    VastaaPoista