sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Miksi rekisteröity rotukissa?


Rotukissan hankkija joutuu toisinaan perustelemaan valintaansa. Miksi maksaa kissasta useita satoja euroja, jos ilmaiseksikin saa? Joitakin rotukissaan päätyviä saattaa houkuttaa paperittomien/rekisteröimättömien kissojen hankkiminen, sillä niin kuin monesti kuulee, "eihän niillä papereilla tee mitään, kun en aio käydä näyttelyssä"?

Ne "paperit", eli rekisterikirja, varmistavat kissaa hankkivalle kuitenkin paljon muutakin kuin osallistumisoikeuden kissanäyttelyihin. Suomen Kissaliitto ry:n kasvatus-ja rekisteröintisäännöissä määritellään tarkasti vaatimukset kissojen terveydelle ja huolenpidolle. Rekisteröidyltä kasvattajalta luovutettavan pennun on oltava vähintään 12 viikon ikäinen, eläinlääkärin tarkistama, loishäädetty ja rokotettu vähintään kissaflunssaa ja -ruttoa vastaan. Pentueen vanhempien tulee olla luonnollisesti terveiksi todettuja, eikä emolla saa olla kuin korkeintaan kolme pentuetta 24kk:n aikana. Rotukohtaiset testausvelvoitteet tulevat tähän vielä lisäksi; esimerkiksi norjalaisilla metsäkissoilla GSD IV-tulos sekä HCM-testaussuositus. Kaiken tämän tarkoitus on taata pennuille mahdollisimman hyvä alku elämälle, sekä uuden pennun ottajalle varmuus hyvinhoidetusta kissasta.

Jokaisella rotukissalla on siis rekisterikirja, vaikka pentu olisi "vain" lemmikkinä. Vaikka ei aikoisi koskaan astua jalallakaan kissanäyttelyhalliin, ovat ne paperit tae pentueen asianmukaisesta hoidosta. Valitettavasti on aina niitä, jotka haluavat päästä halvemmalla ja hankkivat rekisteröimättömän pennun. Itse rekisteröinti ei maksa kasvattajalle kuin pari kymppiä, joten se ei voi olla syynä rekisteröimättä jättämiseen. Varoittavia tarinoita pentutehtailusta putkahtelee aina silloin tällöin, ja yleisimmin taustalta löytyy "kasvattaja", joka ei päästä pennunostajia kotiinsa, vaan haluaa tuoda pennun esimerkiksi parkkipaikalle. Vimeistään siinä vaiheessa pitäisi hälytyskellojen jo soida!

Norjalainen metsäkissa tuntuu olevan yksi tehtailijoiden suosituimmista roduista. Roosan tarina on vain yksi tarina rekisteröimättömien pentujen kaupasta, joka rehottaa Keltaisessa Pörssissä ja muissa vastaavissa. Pennun hankkijan kannattaa siis suosiolla turvautua rotuyhdistyksen kasvattajalistalta löytyvän kasvattajan pentuun, tai vaihtoehtoisesti löytöeläinsuojalta haettuun kissaan. Jos rekisteröity pentu maksaisikin sen pari sataa enemmän kuin rekisteröimätön, niin ainakin ostaja voi olla varma, että raha on mennyt kissojen hoitoon, eikä kissojen terveyden kustannuksella rahastavan tehtailijan taskuun.

4 kommenttia:

  1. Asiallinen ja ajankohtainen blogipäivitys!!! Harmi että monet ostavat pennun ns pelastaaksen sen huonoilta oloilta, ajattelematta kuitenkin niin tukevan pentutehtailua. Jotkut ajattelevat rekisterikirjojen olevan huuhaata ja niuhottamista, mutta juuri sillä varmistetaan pennun turvalliset ja asianmukaiset olot ennen luovutusta (toivottavasti). Onneksi Kissaliitto seuraa hyvin tarkasti noita kasvattajiakin ja huhut kyllä kulkee jos laiminlyöviä kasvattajia ilmaantuu. Olipas kamala tuo Roosan tarina! :(

    VastaaPoista
  2. Tai sitten otetaan esmes Hesystä rokotettu, madotettu ja steriloitu kissa josta johtuvat kulut eivät varmasti mene pentutehtailijalle. Täällä palloilee jo aika mones Hesyltä tullut karvapallo (norski-lookalike mutta norskiksi aika pieni).

    VastaaPoista
  3. Anni: Vaikka Kissaliiton sanktiokäytännöistä ollaan montaa mieltä, niin on siinä hyvätkin puolensa. Seurantalistan julkisuus antaa mahdollisuuden pennunostajalle punnita kasvattajan toimintatapoja, mikäli se "oma" kasvattaja sattuisi listalta löytymään.

    Mira: Kuten tuossa viimeisessä kappaleessa asiaa sivusinkin, on kissan hankinta löytöeläinsuojasta myös erittäin hyvä vaihtoehto. Suurella todennäköisyydellä kissa on myös hoidettu kuntoon ja ehkä myös leikattukin. :-)

    VastaaPoista
  4. Hyvä! Kiitos. Meil on Hesy-rotua nää kaksi kappaletta täällä :-)

    VastaaPoista