torstai 27. syyskuuta 2012

Kaksi aivosolua löysi toisensa!

Doni oli touhuamassa tyypillisesti omiaan tässä eräänä iltana ja seuraili tiiviisti henkilökunnan lanka-askareita. Poika on ollut pikkupennusta alkaen aivan hulluna kaikkiin naruihin ja lankoihin, ja henkilökunnalla siinä narujen kanssa puuhatessaan oli työ ja tuska pitää Doni poissa naruja vetelemästä. Miksi kissa ei saa leikkiä just noilla naruilla, ja sitten joillain ihan tylsillä saa?? Tässä ei ole logiikkaa Donin mielestä!

No, siinä sitten lopeteltuamme laitoimme langat lipaston alimmalle hyllylle, ja henkilöstön toinen puolikas paineli jo pehkuihin. Juuri kun isäntä oli valumassa sekin lepäilemään, istutti Doni takamuksensa laatikoston eteen samalla tiiviisti tuijottaen, ja parilla haparoivalla tassun huitaisulla veti laatikon alimman tason auki! Jokainen Donin tavannut henkilö tietää, että herra ei ole (..vaiko sittenkään ei vaikuta olevan?!) ns. se terävin kynä penaalissa. Nyt herra kuitenkin oli selvästi päättänyt saada ne jemmatut lankarullat itselleen, ja heti laatikon avauksen jälkeen D iski hampaansa vyötettyyn korkkaamattomaan lankarullaan ja juoksi se suussaan eteiseen! Tästä koko episodista hämmennyksen ja epätoivon kourissa painiskeleva isäntä ei voinut kuin katsella vierestä villiä kerän takajalkatömpsyttelyä. Kun yhdestä kerästä oltiin saatu tarpeeksi, oli aika mennä pihistämään kerä jos toinenkin kaapista. Siinä vaiheessa isäntä sai ryhdistäydyttyä ja kerättyä kähvelletyt kerät takaisin kaappiin - tällä kertaa tiiviisti pussin sisään, josta niitä olisi vaikeampi kähveltää. ;--)

Tyytyväinen kähveltäjä.

..Tulos. Tästähän onkin hyvä alkaa neulomaan jo valmiiksi karvastettuja tumppuja!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Toiveikasta odotusta


Hieno ero pojilla katseen intensiivisydessä, kun henkilökunta pitelee raksukuppia kädessä.

Doni: "ai, ruokaa! ok."
Harri: "MJJGGHHHÄÄÄÄGLMGBL?!?"

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mysteerikasvin paluu!

Aiemmassa tekstissä hlökunta päivitteli Harrin outoa tapaa kuola-pusku-pissata kahdessa tietyssä paikassa ulkoilureitin varrella. Harri sai maaniteltua laiskan isäntä-emäntä-väen lähtemään jälleen pihalle, ja ei aikaakaan kun tienmutkassa SE tuli vastaan.

 Harri oli niin innoissaan Mysteerikasvin hajuista, että häntäkin meni pulloharjalle.

Rituaali toistui taas samana: (tälläkertaakuivuneita) lehtiä kuolattiin, pusku-kierittiin niissä, ja koko homman viimeisteli kuin-merkkaava-kolli-häntä-väristen-seisaallaanpissi lehtiä päin. Mitä ihmettä!


Aiemmat vihjeet Mysteerikasvista näyttäisivät paljastavan kasvin olevan vähemmän mystillisesti perus-syreeni, tarkemmin ottaen pihasyreeni. Ainakin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n mukaan mystillisen Syringa vulgaris-pensaan pitäisi olla myrkytön, mutta kaikesta huolimatta Harri nosteltiin tylysti pois maassa lojuvia lehtiä pureskelemasta, kun ei noista koristekasveista aina tiedä.

Goopeltaminen ei tuottanut juurikaan tulosta, miksi H menee pähkinöiksi syreenistä. Interwebsien syövereistä löytyi tapauksia, joissa sanottiin joidenkin kissojen pitävän syreenistä sen sisältämän valerianankaltaisen hajun vuoksi. Tästä ei kuitenkaan löytynyt sen enempää tietoa, joten goopellus vei itsensä umpikujaan. Vain Harri tietää, mikä niissä viehättää!

Alla vielä videotodiste kuolasessiosta.