maanantai 31. joulukuuta 2012

2013!

Karvapallolan väki toivottaa pehmotassuista ja karvakorvaista uutta vuotta!




Pojat "tarkkana" kuuntelemassa rakettien pauketta. Onneksi eivät liikoja stressaa!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Jouluhulinaa

Jouluntienoo on pitänyt sisällään tyypilliseen tapaan hulinaa ja huisketta Karvapallolassa. Tänäkin jouluna pojat pakattiin kantokoppiin ja istutettiin armoitetun VR:n lemmikkivaunun kyytiin kohti Kuopiota. Maakuntamatkailu kestää torstaihin asti, jolloin alkaa matka takaisin kohti uusia sekoiluja kotikolossa.

Koska Doni oli "hieman" venähtänyt sitten viime joulun ( ... ), päätti henkilöstö spagettikäsivarsiaan säästelläkseen hankkia uuden olkahihnallisen Sturdi-kantokassin. Valmistajan mukaan isoin XL-koko olisi sopivin koko isoille kissoille, joten se laitettiin tulemaan paria viikkoa ennen lähtöä menevään Zooplus-tilaukseen. XL-kokoisessa kassissa voisi kuljettaa turvallisesti maksimissaan 22,5 kg:n painoisen lemmikin, joten yksi Doni mahtuisi siihen oikein hyvin. ;-) Vaikka L-kokoisen laukun maksimipainorajoitus (18 kg) olisi ollut sopiva, niin palautteiden perusteella isompi koko olisi kuitenkin pitkälle metsäkissalle sopivin koko.

Kassi saapui yhdessä mössöruoan kanssa paria päivää ennen lähtöä. Kassissa tuli mukana kokoamisohje telttakeppeineen, alusineen ja patjoineen. Kahteen pekkaan sitä saatiin ähertää, että kassi saatiin koottua ja lopulta laitettiin olohuoneen lattialle keräämään hajuja.

 
 Uuden kassin testiajoa..

 ...kuitenkin vanha Harrille jätetty pienempi koppa olikin yhtäkkiä paljon parempi.

Doni oli tikkana paikalla tunkemassa kassiin, kun taas Harrin reaktio kantokoppien esillelaittamiseen oli sängyn alle livahtaminen. Harri sanoi, että henkilöstö voisi mennä sille omituiselle mahanhierojalle, joka lopuksi tuikkaa piikkiä takalistoon, ihan keskenään ilman häntä. Sinne häntä kuitenkin oltaisiin taas kuskaamassa. Sama reaktio puski päälle lähtöaamuna, kun henkilöstöllä meinasi olla jo kiire ja Harrikin olisi vielä tungettava survottava saatava koppaan. Mitkään houkuttelut tai maanittelut eivät auttaneet, joten herra piti töniä vieraspatjalla pois sängyn alta. Onneksi sitten ulkona herra kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja tutki maisemia (lähes) ääneti.

Uudessa Sturdi-kopassa Donia oli huomattavasti mukavampi kantaa kuin aiemmassa kovamuovihärpäkkeessä. Paksu ja pehmustettu olkahihna tasasi painoa mukavasti, eivätkä kädet olleet juuri yhtään spagetilla juna-asemalle päästyämme. Kurkistusikkunat katossa ja päädyssä ovat käteviä, samoin kassin vetoketjullinen tavarasäilö. Hyvältä hankinnalta vaikuttaa ainakin tähän mennessä!

Junassa Harrilla onkin sitten ihan eri ääni kellossa. Herra on tottunut jo pienestä pennusta pitäen matkustamiseen, ja matka taittuu junassa valjaissa henkilöstön sylissä leväten. Doni on matkalla varautuneempi ja matkustaa kassissa, välillä D:kin tosin saattaa käydä vilkaisemassa tilannetta kopan ulkopuolella. Molempien poikien, kuten henkilöstönkin, junamatka menee siis lähinnä torkkuen.

Kouvolan kyttä

Joulu on sujunut kaiken kaikkiaan leppoisasti, ja pojillakin näyttäisi olleen mukavaa. On painittu, kaadettu naulakko ja rutattu mattoja. Varsin mallikas kissan joulu, siis!

Fiksu (...) ja filmaattinen D.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Negatiivinen!

Toissapäivänä tuli eläinlääkäriltä iloinen tieto:uusittu giardia-näyte oli viimeinkin negatiivinen! Kahteen pekkaan tehty jynssäys teki siis tehtävänsä, ja toivon mukaan tuota alkuELIÖTÄ ei tarvitse enää katsella (tai kuvitella katselevansa) sitä kiemurtelemassa suolistossa. Harri-pololla on ollut vatsa vielä sillöin tällöin löysänä, mutta se on kuuleman mukaan tavallista toipilaana, sillä se pirulainen on suolenpätkissä asustellessaan tuhonnut suolen pintaa, jolloin ns.tuotos voi olla vielä jonkin aikaa löysähköä. Pääasia on kuitenkin se, että sitä eliötä ei enää tässä talossa pyöri ja kissanpojat (lähinnä Harri) pääsevät toipumaan.

Sen kunniaksi isäntä kuskasi Donia ulkoilemaan rapsakassa -10 asteen pakkassäässä. Parin u-käännös-yrityksen jälkeen herra kopattiin kainaloon ja kiikutettiin tylsästi talon nurkalle. Siitäkös se riemu repesikin:tämä urhea säänkestävä metsäkissa alkoi pitää sellaista mölyä, että herkempi voisi luulla siellä nyt päätä irrotettavan. Pikaisen itkun jälkeen otettiin jalat alle ja kipitettiin pikapikaa takaisin ulko-ovelle ja sisälle. Raput ylös 5.kerrokseen juostiin niin nopeasti, että isäntäkään ei meinannut pysyä perässä. Että sellainen karski Norjan vuonoissa karaistunut tyyppi meillä. ;-)

Äkkiä sisälle!