lauantai 26. tammikuuta 2013

Harri, versio 2.0

 On helppo koisia, kun ei ole massussa loisia!

Viime viikkoina henkilökunta on saanut todistaa jotakin aivan ihmeellistä:Harrista, tuosta kyynisestä, vähäeleisestä ja hieman etäisestä raitapaidasta on kuoriutunut parin kuukauden aikana aivan ihmeellinen kehruurukki. Ilmeisesti giardiahäätö on vaikuttanut sen verran, että kun alkueliöt on saatu veks suolistosta, on se kokonaisuudessaan saanut Harrin avautumaan ihan uudella tavalla. Jo viikon päästä onnistuneesta häädöstä henkilöstö oli aivan ihmeissään, kun H tuli häntä pystyssä vastaan vieraita ja puski tyytyväisenä. Oh-hoh!

Muutama kuukausi sitten otetuista verikokeista kävi ilmi, että Harri oli aneeminen ja kärsi ravintoainepuutoksista. Giardia ohutsuolessa majaillessaan kun muodostaa ravintoaineiden imeytymistä haittaavan kerroksen suolen pinnalle, joten ei ihme, että herra on eliöstä päästyään paljon reippaampi ja tyytyväisempi! Meillä vierailleet henkilötkin ovat ihmetelleet, että miten se Harri nyt on noin mukavana pusku-kehruukoneena.

Kaikista merkittävin muutos on kuitenkin ollut Harrin suhde ruokaan. Kun aiemmin herra oli äärettömän ahne (ymmärrettävästi!), varasti kaiken mahdollisen ruoan minkä näki ja hiippaili tiskipöydällä, vaikka tiesi sen olevan kiellettyä. Kuitenkin samalla viikolla, kun giardia-testi oli negatiivinen, loppui tämä käytös kuin seinään! Kun aiemmin Harri saattoi käydä tutkimassa tiskipöydän ruoanjämien toivossa lähemmäs viisi kertaa päivässä, ei näiden yli kolmen kuukauden aikana pöydille pomppimista ole tapahtunut kuin yhden ainoan kerran. Harri on alkanut osoittaa myös nirsoutta huonon mössöruokapäivän osuessa kohdalle ja saattaa jäädä pyytämään (herran mielestä) maistuvampaa mössöruokaa. Tätä ei olisi aiemmin voinut kuvitellakaan, saati sitten uskoa, että pakkomielle ruokaan voisi normalisoitua. Ainakin tästä lähtien tietää, että täydellisen syömättömyyden lisäksi ruoan ahmiminen voi myös olla oire jostakin.