torstai 21. helmikuuta 2013

Jälleen toipilaita talossa!

Jotta henkilöstön arki ei muuttuisi liian yksitoikkoiseksi, päätti Doni hankkia itselleen päivystyskeikan. Henkilöstö oli maanantaina alkuillasta kumpikin omissa touhuissaan, kun toinen meistä kiinnitti huomiota Donin jatkuvaan ramppaamiseen vessassa. No, herra on aina viihtynyt hiekkiksellä ja käynyt ns.huvikseen peittelemässä Harrin pissejä ja kuopimassa hiekkaa, joten aluksi luulimme, että tälläkin kertaa kyse olisi vain tästä. Kuitenkin asiointia laatikolla alkoi olemaan niin tiuhaan, että henkilöstö meni katsomaan tilannetta. Isäntä käski tarkastamaan Donin pissivälineet, sillä aivan kuin piskuinen tuotos olisi ollut punertavaa. Ja, totta tosiaan, Donin pissivälineissä oli kuin olikin verta.

Kello oli noin kuusi illalla, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin soittaa Viikkiin pieneläinsairaalaan ja hurauttaa taksilla päivystykseen. Paikan päällä emme onneksi joutuneet odottamaan kauaa, ja herra kuskattiin lääkärille kandin tekemän perustutkimuksen jälkeen. Henkilökunta odotteli sillä välin aulassa, ja näki kaikenlaisia hurjia tapahtumia kun potilaita kiikutettiin toimenpidehuoneisiin. Huh!

Aulassa odottelemassa tuloksia. Donia ei näyttänyt paljoa tassussa oleva kanyyli häiritsevän..

Pienen odottelun jälkeen herra valmistui testeistä, ja eläinlääkärin briiffauksen jälkeen sai tulehduskipulääkettä ja antibioottia pistoksina takapuoleen. Toinen näistä oli kirvelevää, ja henkilöstö sai huomata, että Doni osaa kuin osaakin sähistä! Verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää, virtsanäytteestä löytyi sekä puna- että valkosoluja. Kiteiden ja sakan vuoksi herra oli käynyt vielä ultrattavana, josta näkyi virtsarakon olevan paksuuntunut. Torstai-aamuna soitto eläinlääkärille varmisti, että viljelystä ei löytynyt bakteereja. Herralla olisi siis idiopaattinen virtsarakon tulehdus!

Yleensä senkaltaiset pissavaivat ovat stressin aiheuttamia. Kysymys kuuluukin, mistä ihmeestä D olisi voinut stressaantua niin, että tuloksena olisi ollut pissavaivoja? Jos jonkun olettaisi kehittävän itselleen stressistä pissavaivoja, niin se olisi kyllä Harri, eikä Doni. Henkilökunta ei keksinyt mitään muuta tekijää, kuin sen, että pojilla oli kokeilussa raksubaari juuri oireilun alkamisen aikoihin. Mitään muita muutoksia talossa ei ole tapahtunut. Mystillistä, kerta kaikkiaan. Poika napsii nyt sitten antibioottikuurin loppuun asti ja me seuraamme tilannetta. Feliway-suihketta on supsuteltu varotoimenpiteenä. Pissaaminenkin on normalisoitunut, ja poika leikkii ja pelaa jo ihan kuin pari päivää sittenkin. Muistona maanantain pissaepisodista on enää nahkaksi ajeltu kohta vatsasta sekä oikeasta tassusta. Jälleen talossa on siis toipilaana nahkamaha, juuri kun Harri on jo kasvattanut nahkamassuunsa karvat takaisin! ;-)

 Näin sairaita täällä oltiin tänä aamuna. "Ai mikä toipilas?"

8 kommenttia:

  1. Loppu hyvin kaikki hyvin, ihana juttu. Josko henkilökunta ystävällisesti kertoisi näille hurmaaville "nahkamahoille terveiset", joista toinen ei siis enää kylläkään ole:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveiset krapsutusten muodossa viety! :)

      Poista
  2. Oispa kaikki kissanomistajat yhtä valppaita, hyvä te!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhh! "Onneksi" Skrs on sen verran neuroottinen, että vaiva huomattiin ajoissa. Tänks!

      Poista
  3. Aijai! Mut onneksi ei ollut pahempaa. Aina nää halykeikat kumminkin on kamalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on. Kun ollaan jo eläinlääkärillä, niin silloin on jo rennompi olo, mutta se klinikalle soittaminen ja matka sinne on stressaavaa.

      Poista
  4. Huh, onneksi vaiva on todennäköisesti ohimenevä. Rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuri loppui juuri kuluvalla viikolla, ja pissavaiva on selätetty. Hurraa! :-)

      Poista