tiistai 25. kesäkuuta 2013

Keskikesän yöreippailut

Juhannus meni henkilöstöllä tyypilliseen tapaan kavereiden luona grillaten ja löhöillen. Yöllä henkilöstö ulkoilutti jo perinteeksi tulleeseen tapaan (..kävimme myös viime vuonna!) Donia keskiyön tienoilla. Voi sitä riemua, kun pääsi ulkoilemaan viileässä säässä, ja kaiken lisäksi juuri mitään häiriöitä ei ollut näköpiirissä! D kipitti, hympytti ja juoksi sydämensä kyllyydestä niin, että rappusia 5.kerrokseen juostessaan poika alkoi jo läähättää. Tämähän oli sinänsä hyvä juttu, sillä kesällä päivällä ulkoillessa D-polo on läähättävä karvapallo jo kymmenen minuutin juoksemisen jälkeen. Kotiin päästyä päästiinkin sitten viilentävän tassupesun kautta koisimaan mukavasti henkilöstön kylkeen.

Heiniäkin maltettiin syödä vain pikaisesti ohi juostessa.

Iso ruohoalue, jolla ei yhtään koiria! Jee!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ulkoilukausi täydessä vauhdissa

Karvapallolassa arki on pikkuhiljaa palaillut normaaliin uomiinsa. Ainut lisäys normiarkeen on puolikkaan epilepsiatabletin antaminen Harrille aamuisin ja iltaisin. Tabletti on hajuton ja mauton, joten se menee helpohkosti ruoan seassa. Mitään kohtauksia tai siihen viittaavia oireita ei lääkityksellä ole ollut, joten lääke on selkeästi tehnyt tehtävänsä.

..vuh?

Lääkkeen vaikuttava aine, fenobarbitaali, ei kuitenkaan ole mitään kevyttä kauraa. Aine kuuluu barbituraatteihin, eli vahvoihin vanhakantaisiin rauhoittaviin lääkkeisiin. Ihmisillä barbituraatteja ei juurikaan enää käytetä, mutta eläinlääkinnässä barbituraatit ovat vielä yleisiä epileptisten kohtausten hoidossa. Sivuoireita Harrilla oli noin viikon ajan, jolloin Harri oli ahne ja unelias. Viikon kuluttua tilanne alkoi pikkuhiljaa normalisoitua, ja tätänykyä Harri on jo "kuin ennenkin." Mikäli epileptiset kohtaukset olisivat toksoplasmoosin aiheuttamia, niin nyt kun antibioottikuuri on syöty, voisi teoriassa olla mahdollista, että Harri voisi joskus päästä lääkkeistä eroon. Tähän tarvitaan tietenkin lääkärin konsultointia.

Ulkoilukausikin on jo startattu! Ulkoilut Donin kanssa kuumina päivinä pitää tosin ajoittaa iltaan, sillä muuten herra on jo kymmenen minuutin juoksemisen jälkeen yksi läähättävä karvakasa, että ulkoilusta ei tule mitään. Kriittinen lämpötila tuntuisi olevan siinä 15 asteen tienämillä:sitä lämpimämmässä ilmanalassa (ainakin henkilöstön!) metsäkissan olomuoto muuttuu kiinteästä nestemäiseksi.

Eräänä päivänä ulkoillessaan Doni kyyläsi puuta erityisen intensiivisesti, ja kas, siellä olikin yllätys..

Kurre-emo ja poikanen!

..Tylysti henkilöstö päätti kuitenkin kiskoa herran pois tupsukorvia härnäämästä, vaikka Doni epäilemättä olisi yrittänyt niistä paistia saada. Tosin, Donin pettämättömillä saalistustaidoilla se olisi varmaankin jäänyt yritykseksi, vaikka kurre olisi juossut suoraan suuhun. ;-)

"Doni, ei. Sinä et saa niitä kiinni, vaikka kapuaisitkin puuhun puolentoista metrin korkeuteen."


Siellä meni jännä.

"Ei koiria." Kissat lienevät kuitenkin OK? (Ja muut kuin kuvassa näkyvät terrieri-tyyppiset koirat?!)

Tyypillinen Doni ulkoilee-otos. Kamera ei pysy perässä, viiden metrin Flexi ei pysy perässä eikä isäntäkään pysy perässä.